Jokaiselle lienee selvää, että Suomen julkinen terveydenhuolto on vakavissa ongelmissa. Hoitaja- ja lääkäripula eivät ratkea totutuilla keinoilla, ja tilanne suorastaan uhkaa kansallista turvallisuutta.
Ongelman ratkaisemiseksi on syytä säätää poikkeuslaki, jolla julkisen terveydenhuollon tarjoamista rajoitetaan voimakkaasti. Emme voi ajatella sinisilmäisesti, että terveydenhuollolla olisi mahdollisuutta tehdä loputtomiin oirearvioita.
Päivystyksien sisäänkäynnit on varustettava piikkilangalla ja miehitettävä vartijoilla, jotka pysäyttävät sisään pyrkijät ulko-oville ja tekevät samalla silmämääräisen pikadiagnoosin. Vain ne, joilla havaitaan tässä kohtaa akuutteja, vakavia terveysongelmia, päästetään lääkärin vastaanotolle.
Voi toki kysyä, onko vartijoilla kompetenssia tähän uuteen työtehtävään. Jotkut väittävät, että on olemassa sairauksia ja vaivoja, joita ei havaitse pikaisella vilkaisulla. Väite on kyseenalainen, ja huoli on ylipäänsä turha, sillä vartijoille kyllä tarjottaisiin muutaman päivän mittainen, lääkärin koulutusta vastaava perehdytys.
Kaiken maailman dosentit tulevat vastustamaan esitystä perusoikeuksiin vedoten. Onneksi asioiden perustuslainmukaisuus on kuitenkin poliittinen kysymys, joka ratkaistaan perustuslakivaliokunnan äänestyksessä. Samoin onnistuu vartijoiden oikeusturvan varmistaminen uudenlaisessa tilanteessa. Käännytettyjen valitusoikeus taas toteutuu siinä, että he voivat valittaa asiasta esimerkiksi kavereilleen. Oikeusvaltioperiaatteen suojelemiseksi voi todeta mediassa, että syytä huoleen ei ole.
Toki julkinen terveydenhuolto on realismin nimissä syytä ajaa lopulta kokonaan alas. Koska olemme jo sodassa, emme saa antaa ideologisten lasien hämärtää näköämme, vaan meidän uskallettava työntää päämme rohkeasti pensaaseen uusien ongelmien edessä.
Simo Sairanen
Hamara 