Avainsana: ihmisoikeussopimukset

Käännytyslaista mallia terveydenhuoltoon

Päivystyksien sisäänkäynnit on varustettava piikkilangalla ja miehitettävä vartijoilla, jotka pysäyttävät sisään pyrkijät ulko-oville ja tekevät samalla silmämääräisen pikadiagnoosin.

Jokaiselle lienee selvää, että Suomen julkinen terveydenhuolto on vakavissa ongelmissa. Hoitaja- ja lääkäripula eivät ratkea totutuilla keinoilla, ja tilanne suorastaan uhkaa kansallista turvallisuutta.

Ongelman ratkaisemiseksi on syytä säätää poikkeuslaki, jolla julkisen terveydenhuollon tarjoamista rajoitetaan voimakkaasti. Emme voi ajatella sinisilmäisesti, että terveydenhuollolla olisi mahdollisuutta tehdä loputtomiin oirearvioita.

Päivystyksien sisäänkäynnit on varustettava piikkilangalla ja miehitettävä vartijoilla, jotka pysäyttävät sisään pyrkijät ulko-oville ja tekevät samalla silmämääräisen pikadiagnoosin. Vain ne, joilla havaitaan tässä kohtaa akuutteja, vakavia terveysongelmia, päästetään lääkärin vastaanotolle.

Voi toki kysyä, onko vartijoilla kompetenssia tähän uuteen työtehtävään. Jotkut väittävät, että on olemassa sairauksia ja vaivoja, joita ei havaitse pikaisella vilkaisulla. Väite on kyseenalainen, ja huoli on ylipäänsä turha, sillä vartijoille kyllä tarjottaisiin muutaman päivän mittainen, lääkärin koulutusta vastaava perehdytys.

Kaiken maailman dosentit tulevat vastustamaan esitystä perusoikeuksiin vedoten. Onneksi asioiden perustuslainmukaisuus on kuitenkin poliittinen kysymys, joka ratkaistaan perustuslakivaliokunnan äänestyksessä. Samoin onnistuu vartijoiden oikeusturvan varmistaminen uudenlaisessa tilanteessa. Käännytettyjen valitusoikeus taas toteutuu siinä, että he voivat valittaa asiasta esimerkiksi kavereilleen. Oikeusvaltioperiaatteen suojelemiseksi voi todeta mediassa, että syytä huoleen ei ole.

Toki julkinen terveydenhuolto on realismin nimissä syytä ajaa lopulta kokonaan alas. Koska olemme jo sodassa, emme saa antaa ideologisten lasien hämärtää näköämme, vaan meidän uskallettava työntää päämme rohkeasti pensaaseen uusien ongelmien edessä.

Simo Sairanen

Kommentti: ISIS-vankileireillä kasvaa kärsimys

YLE Areenassa katsottavissa oleva dokumentti Terroristin ihmisoikeudet muistuttaa siitä, että rangaistus ilman oikeudenkäyntiä on paitsi ihmisoikeusloukkaus, myös kasvualusta uusille tragedioille.

Keskustelu Al-Holin suomalaisten mahdollisesta palauttamisesta Suomeen on alusta alkaen ollut varsin tuskallista seurattavaa. Ihmisoikeussopimusten ja perustuslain noudattamisesta tehtiin jo varhain poliittinen kysymys ja asiasta keskusteltiin kuin Suomella olisi harkintavaltaa asiassa. Kulmunin Instagram-kysely oli hyvä havainnollistus siitä, miten asiasta, joka ei ole mielipidekysymys, tehtiin tällainen.

Julkinen keskustelu on keskittynyt – toki syystä – leirillä oleviin lapsiin. On puhuttu siitä, voidaanko lapset erottaa väkisin vanhemmistaan ja tuoda turvaan. Tähän ei Suomen lastensuojeluviranomaisilla toki ole toimivaltaa. Siksi jo lasten suojelemisenkin vuoksi kaikki (siihen suostuvat) äidit, jotka ovat Suomen kansalaisia, on lapsineen tuotava Suomeen. Olot Al-Holissa eivät sovi kenellekään.

Valitettavan yleinen näkemys on, että avustamisesta pitäisi luopua ikään kuin rangaistuksena, siis sillä ajatuksella, että sitä saa, mitä tilaa. Kuten maan johtavien oikeustieteilijöiden kirjoituksessa perusteluineen todettiin, avustamisesta ei saa luopua rangaistuksena. Lisäksi valitettavan moni tuntuu hyväksyvän tällaisen kollektiivisen rangaistuksen idean, olipa kukin yksilö vankileireillä syyllinen tai ei, ja olipa mahdollinen rikos mikä tahansa. Perus- ja ihmisoikeussääntelyn keskeisenä tavoitteena onkin turvata ihmistä myös vaikeissa tilanteissa, jollainen tämä eittämättä on. Näkemys, jonka mukaan lapsia tulisi käytännössä rangaista vanhempiensa virheistä jättämällä äidit lapsineen leireille, on epäinhimillinen. Tämän näkemyksen hyväksyy hiljaisesti myös ”tolkun ihminen”.

Se, mitä harva haluaa ajatella, on, että lasten ja äitien lisäksi myös Isisin riveihin lähteneet miehet tulisi huomioida. YLE Areenassa katsottavissa oleva dokumentti Terroristin ihmisoikeudet (ohjaus Christophe Cotteret, tuotanto Wrong Men / Belgia, Veilleur de nuit / Ranska, 2020) muistuttaa siitä, että rangaistus ilman oikeudenkäyntiä on paitsi ihmisoikeusloukkaus, myös kasvualusta uusille tragedioille. Dokumenttia voikin suositella kaikille aiheesta vähääkään kiinnostuneille. Pitämällä ihmisiä epäinhimillisissä oloissa Eurooppa kylvää tragedian siemeniä tarjoten radikalisoivan ympäristön niin aikuisille kuin lapsille. Dokumentissa esitetään ajatus siitä, että Isis-vankileirit ovat Euroopan Guantanamo, ja tämä lieneekin järkevä vertaus.

On toivottava, ettei koronatilanne hidasta suomalaisten palautustoimia liikaa.

Simo Sairanen